Eeva on kyllä ollut mitä mainioin vauva, nukkuu yöt läpensä, yleensa 8-9 tuntia putkeen, sitten herää, syö, seurustelee hetken ja sitten onkin taas aika nukkua hetki..

 Esikoinen on kasvanut äitinsä ohi, muutaman sentin pidempi, onneksi ei yhtä painava. Esiteini-iässä, mutta muuten kyllä ihan tottelevainen ja kiltti. Kakkonen on yhä edelleen prinsessa, ei edes yritä etsiä sitä aidan matalampaa kohtaa. Kolmonen on vieläkin se kiltti ja auttavainen pikkuäiti. Auttelee vauvan kanssa mielellään. Neljäs jäi maaliskuussa kotiin äidin kanssa päiväkodista, ehdittyään siellä kuluttaa suurimman osan päivistään viitisen vuotta. Joitakin konflikteja tietysti tuli, mutta niistä on päästy ohi ja ympäri. Syksyllä alkaa koulutaival eskaritaksin kyydissä. Äiti ja vauva saa siis viettäää laatuaikaa kahdestaan syksyn ja alkutalven...

 Yritän taas päivitellä tapahtumia vähän aktiivisemmin. Käsi sydämellä.

  Oonan pitäisi tulla lopultakin kotiin junalla, sunnuntaina. Tyttö on viettänyt lähes koko kesälomansa siskoni ja vanhempieni hoteissa. Kuinkakohan löytävät taas yhteisen sävelen sisarusten kesken, v'ähän mietityttää. Kaikki meidän tytöt on niin erilaisia luonteiltaan, että mitä vaan voi tapahtua. Lupailtiin vähän isommille tytöille omia huoneita, kun sain lopultakin raivattua työhuoneeni takahuoneen vierashuoneeksi. Kauhea huonekalujenkantorumbahan siitä tulee, kun pikkutytöt muuttaa alas ja isot ylös ja vielä meidänkin makuuhuone vaihtuu nykyisen "vierashuoneen" tilalle, mutta eipä tässä onneksi ole kiire sitä aloittaa. Iina nyt on kyllä jo ehtinyt muutaman päivän kysyä että millon hän saa mennä ylös nukkumaan?

  Aada odottaa koulun alkua ja Oosa kyselee, että millon hän pääsee lomalle hoitoon? Ilmeisesti aika rankkaa olla kotona, että pitää päästä päiväkotiin välillä lepäämään. Pitää vaan olla iloinen, että viihtyy niin hyvin hoitopaikassaan. No, olis aika kumma jos ei viihtyis, kun on siellä kohta neljä vuotta jo ollut samojen tätien päivänsäteenä.

  Kesäloma tuntuu ainakin tällä hetkellä kovin työläältä.

  Huomenna sitten soittelemaan korjaamoja lävitse, että missä ja mihinkä hintaan. Luultavasti kalliilla.. Tulee isännän lomarahat käytettyä, ei mee ainakaan siis "turhuuksiin"

  Toivottavasti huomenna tulee jotain parempia uutisia!

  Iina ja Aada olivat tässä samaisessa naapurissa yökyläilemässä toissayön. Eilen sitten silmät kirkkaina kertoivat todistaneensa sonnivasikan syntymistä. Se oli kuulemma isäntäväen avulla kiskottu ulos sieltä!! Nyt kehuivat olevansa sen kummitätejä. Navetassa kuulemma vähän haisee, mutta ei pahasti. Ja kädetkin voi kuulemma haista lehmältä... Mä sitten kerroin että äidilläpä on kengät jotka haisee ihan lehmältä ja se haju johtuu siitä että ne on lehmännahkakengät... Kumma kyllä en saanut suosionosoituksia vaan tytöt totesivat sen oleva ällöä.

  Vasta viime keskiviikkona tajusin, että mullahan on perjantaina vapaapäivä. Olin siis jo ehtinyt murehtia kaupassakäynnit, siivoukset ja muut sen sellaiset ja sitten piti laittaakin koko paletti uusiksi tämän oivallukseni myötä. Toki aiempina vuosina olin myös lomaillut tämän juhannusaattopäivän, mutta en nyt kaikilta työkiireiltäni muistanut sinne asti ajatella. Olinpa siis ehtinyt isännälle sanoa että mennään perjantaina ruokakauppaan, enkä muistanut tätä tietoa päivittää ennenkuin vasta torstaina töistä ajellessani, keksittyäni että mehän mennäänkin jo illansuussa kauppaan, jotta jää sitten perjantai kokonaan juhannusvalmisteluihin, eikä sinne ruokakaupan kassajonoon seisokeluun. Isäntä olikin sitten jo vanhan tiedon pohjalta luvannut lähteä pomonsa kanssa kaupunkiin seuraneidiksi ja ilmoitti tämän mulle just kun hain nuorimmaistamme hoidosta... Onneksi näiden reilun kymmenen avioliittovuoden aikana mieheni on oppinut ymmärtämään tulisen luontoni, eikä menettänyt malttiaan kun minä menetin!  Suunattoman ketutuksen ja harmistuksen jäähdyttyä (Pasi ei onnekseen ollut kotona enää kun minä ehdin sinne),  isäntä saapui kotiin heti kuuden jälkeen ja ehdimme loistavasti tehdä viikonlopun ruokaostokset vielä samana iltana.

  Perjantaina isäntä leikkasi nurmikon, koska onnuin oikeaa jalkaani, tipahdettuani ma-ti välisenä yönä portaista... Toisaalta kannataa joskus vähän loukkaantua, eikö? Minä tein muutaman vihdan ja katselin hyviä koivuja ovien pieliin, jotka Pasi sitten kaatoi ja kantoi haluamilleni paikoille. Teimme suorastaan outoa yhteistyötä, koska en tuntenut tarvetta avautua kertaakaan. Tytöt sanoivatkin sunnuntai-iltapäivällä, kun olin grillaillut pihvejä, makkaraa ja maisseja ja istuin maha täynnä takaterassilla lukemassa juhannuspokkaria, että äiti ei ole suuttunut kertaakaan.. Mun pitää ilmeisesti yrittää kehittää itsehillintääni aika lailla, kun kerran lapset(kin) jo ymmärtää että millon äidillä ei kiristä pipo päätä.

  Kesäloma häämöttää jo melkein kosketusetäisyydellä, siis alunperin sen piti alkaa jo ensi viikolla, mutta lupauduin olemaan vielä yhden extraviikon töissä, jos saan nuorimmaisen hoidon järjestymään. Mummoon ja Vaariin tässä yritän tukeutua, mutta jää nähtäväksi saavatko he omat työnsä tehtyä siihen malliin että ehtivät eläväistä 4½ vuotiasta vahtia. Töitä on siis ollut ihan kiitettävästi, yleensä meillä on hiljentynyt tässä kesäkuun alettua, mutta se alkukuun helleaato aiheutti jonkinmoisen piikin kuolleisuustilastoissa, ja se näkyy valitettavasti nyt meilläkin. Toisaalta pitäisi kai olla tyytyväinen, toisen kuolemahan on toisen leipä.

   Just lääkäristä tulin, melkein terveen papereilla. Vielä puolen vuoden päästä seuranta, Keuhkokuvissa näkyi vielä jotakin pientä, joten pelataan varman päälle. Onneksi nyt sentään tiedetään mitä etsiä, jos jotakin oireita vielä tulee. Kyllähän sitä joka kolotuksesta ja nivelsärystä aina ajatelee että joko se taas alkaa.. Parempi toivoa kuitenkin parasta, kun pelätä pahinta. Kun ei se murehtiminen mitään kuitenkaan auta.

   Töissä on ollut nyt vähän hiljaisempaa, välillä on päässyt kotiin aiemmin mikä on tosi kivaa. Joulunalla kuitenkin ne päivät venyy taas järjettömiin mittasuhteisiin. Oosalla on korvatulehdus kahden viikon räkätaudin lopputuloksena, vaan heti nyt lääkekuurin saatua alkaa jo helpottaa kröhiminenkin. Nasunuhaa ei ole onneksi todettu vielä kellään.

 Pääsin tänään tuntia aiemmin töistä, ja nyt sitten ihmettelen täällä kotona, että miten vältellä parhaiten kaikkia tekemättömiä hommia. Ruokaakin pitäisi kaiketi tehdä, mutta lahjoin lapsia ensihätään jäätelöillä. Ovat siis muutaman hetken edes hiljaksiin.

 Venetsialaisviikonloppu on edessä, mutta ajateltiin ottaa ihan tavallisen viikonlopun tapaan. Muutama roomalainen kynttilä jäi uudesta vuodesta, että ne voidaan sitten ehkä suhautella taivaalle kun ilta pimenee. Siis lauantaina. Pientä flunssanpoikasta on ollut liikkeellä, ei mitään sikaan viittaavaa kuitenkaan.

   Isoilla tytöillä alkoi koulu, ja pikkupimut on olleet nyt hoidossa päiväkodissa. Vielä ei ole yhtenäkään aamuna kuulunut narinaa heräämisen vaikeudesta, mutta eiköhän senkin aika vielä koita, viimeistään kun pimeät ja kurakelit alkavat. 

   Töissä on ollut aika vilskettä, kuten aina rauhallisen kesän jälkeen. Tänäänkin kävin reilut puoli päivää kuskaamassa kukkia siunauspaikalle ja muistotilaisuuteen ja sitomassa muutaman huomiseksi tilatun kimpun. Viime aikoina ei ole tarvinnut lauantaisin käydä töissä, joten päivähän oli siis jo aamusta aika pilalla ja viikonloppukin tuntuu nyt käsittämättömän lyhyeltä. Kaikenlisäksi kun tytöt ovat kotona isänsä kanssa, niin sen tietää että minkämoinen sotku täällä on kun kotiin pääsee. Ei siis paranna mielialaa tämä kotiintulokaan.

   Toivottavasti tuleva syksy toisi mukanaan muutoksen tuulia. Sais tähän arkiseen eloon ehkä vähän ryhtiä ja jämäkkyyttä!!

Niin.. olihan mulla tänään nimpparit ja pomolla eilen, joten syötiin töissä täytekakkua sen kunniaksi, eilen ja tänään. Oli tosi hyvää, lakkahilloa välissä ja päällä viinimarjoja. Yksi kiva asiakas sen meille kiikutti. 

   Iltapäivällä käytiin sieniretkellä, mutta tultiinkin mustikoiden kanssa kotiin. Sieniä ei löytynyt yhtään, mutta piirakka saatiin lohdutukseksi niistä mustikoista väsättyä.

   Lapset on uineet, isot isossa altaassa ja pienimmät pikkualtaassa. Nämä kolmevuotiaat pikku-neropatit keksivät uittaa siellä samalla myös kenkänsä, kiviä ja pyyhkeetkin oli matkalla huuhteluun heti kun silmä vähän vältti.

   Nyt rauhoitellaan lapsia muumifilmeillä ja sipseillä jotta saatais jotakin iltapalaa laiteltua valmiiksi. Ajatuksena on ollut pitää illalla pöytägrillijuhlat.