Uuteenvuoteen on enää muutama päivä aikaa. Oona odottaa malttamattomana rakettien ammuntaa. Kaikkein kärsimättömin taitaa kuitenkin olla Pasi. Autotallin seinällä, ainakin kuuden tuuman rautanaulassa, roikkuu rakettikassi. Ei ostettu kuin muutama raketti jokunen roomalainen kynttilä ja pari pikkuista "tulivuorta". Siellä ne isännän kiusana odottavat.

     Välipäivät ovat menneet lepposissa merkeissä. Sää on ollut mukavan aurinkoinen, mutta tuulinen. Siispä kävelyreissut on olleet aika lyhykäisiä. Onneksi tytöt viihtyvät pihalla. Kaivoivat liiteristä esiin liukuritkin, vaikka ei mitään makeä missään olekaan. Naapurissa traktorikin on mennyt rikki, joten saapa nähdä tuleeko meille mäkeä vaikka lunta tulisikin.

     Oosa on ollut tänään erityisen aurinkoisella tuulella. Eilinen ilta menikin vatsaa kipristellen ja sen takia huutaen. Mitä lie mahdoin syödä mutta lapsi siitä taisi eniten kärsiä. Yritän nyt vältää suklaansyöntiä ja seurailla että mitä suuhuni laitan. Kahvinjuonnista se ei voinut johtua kun en ehtinyt/jaksanut sitä koko päivänä keittää.

     Joululahjat ovat vielä ihan kaikki ehjiä. Tänään heiluteltiin imuria ja kaikki osatkin taisivat olla vielä tallella. Onneksi pukki toi tytöille vain vähän meluavia leluja. Yhdessä prinsessalinnassa ja laulavassa nukessa on jo aikalailla tarpeeksi. Ihmeen kauan kestävät patterit. Taitaa käydä niin että kun musiikki lakkaa äiti toteaa että patterit on loppu eikä niitä saa vaihdettua. Sitten lapsi vie lelun näytille isille ja isi toteaa: -Kyllä tähän uudet patterit saadaan! Ja sitten taas kuunnellaan kuinka nukke laulaa ja prinsessalinnasta ammutaan raketteja. Tavaranpaljous tuntuu välillä hirvittävältä, etenkin kun ne kaikki lelut, legoista lähtien, on kaadettu Iinan ja Aadan huoneen lattialle. Uhkailinkin ostavani isoja muovilaatikoita ja vieväni puolet leluista komeroon. Ehkäpä toteutan sen vielä jonakin päivänä. Kun vain muistaisin ostaa niitä muovilaatikoita!