Maanantaiaamu, joka tuntuu aivan sunnuntaiaamulle.

   Heräsin Oosan itkuun, tietenkin se ehti nukahtaa uudelleen ennenkuin sain itseni kammettua sängystä ylös. Iina makasi sohvalla kaukosäädin kainalossa ja tuijotti lastenohjelmia. Mummo ja Vaari lähtivät aamuyöllä kohti lapin lakeuksia eikä niinollen ollut kahviakaan valmiina. Kovin oli hiljaista, joten käperryin filtin alle sohvalle niitä lastenohjelmia katselemaan, Kim Possible taisi olla menossa. Säpsähdin hereille, kun Aada seisoi siinä sohvan vieressä hieromassa silmiään. Lopultakin sain kahvin valumaan, ja pesukoneen päälle.

   Tietysti punaisia pyykkejä löysin vielä lisää kun ohjelma oli jo alkanut, että ei mitään uutta sillä suunnalla. Vielä joku kaunis päivä oppivat nuo lapsoset laittamaan likavaatteet pyykkikoriin! Lomapäivä alkoi siis kuitenkin ihan rauhallisesti, kun ei paljoa odota niin ei pety!

   Isot tytöt tulivat siis lauantaina kotiin, meno oli heti sen mukaista. Onneksi koulut ja tarhat alkavat pian, jotta päästään "normaaliin", mutta tylsään elämänrytmiin kiinni. Kun nyt vain tietäis taas että mikä on se normaali.