Taistelen täällä aamutuimaan tuon laskurin kanssa. Tietääkseni se näytti jo kertaalleen kahdeksaa(siis huima yleisörynnistys!) ja nyt siis alkoi alusta. En osaa paikallistaa että mikä sitä riivaa. Ehkäpä se tästä tai sitten poistan koko ongelman. Seuraillaan muutama päivä.

     Oona lähtikin tänään jo kahdeksaksi kouluun. Taksi haki kymmentä yli seitsemän aamulla ja tuo kuuden herätys ei ole mun juttu! No, enpä sitten osannut mennä takaisin nukkumaan kun oli niin mukavan hiljaista ja rauhallista. Muut tytöt siis vielä nukkuivat. Nyt Aada laulaa Oosalle unilaulua ja toinen jodlaa tyytyväisenä mukana. Onneksi ovat näin rauhallisia herätessään että voi tässä muutaman sanasen väkertää.

     Hektisen viikonlopun jälkeen tuntuu mukavalta ajatella että seuraava viikonloppu mennään pitemmän kaavan mukaan. Lukuunottamatta tietysti virpomista, mikä täälläpäin on tapana tehdä vasta lankalauantaina. Ne pajunoksat kyllä kasvaa vielä tuolla ojanvarressa, mutta ehkäpä pääsemme päivemmällä tyttöjen kanssa ulos. Tosiaankin tuo edellinen viikonloppu oli aika hektinen. Pasi lähti perjantaina siskonsa mieskokelaan kanssa hakemaan tätinsä muuttokuormaa. Siskonsa tuli meille ja toi serkkutytön mukanaan (kuinka ollakaan kun on vajaan vuoden). Siinä sitten kahdestaan istuttiin ja joristiin iltaa pitkälle yön puolelle. Oli tosi mukavaa. Muuttokuorma oli tällä kylällä lauantai-iltapäivällä puoli viis. Lähtivät siis aamukahdeksalta ajelemaan takaisin. Kyllä miehetkin osaa välillä toimia ripeästi! Illansuussa purkivat kuormaa ja lämmitettiin sauna. Puolenyön aikaan piti käydä hakemassa anoppi junalta, kun tuli pikavisiitille isäänsä katsomaan. Sunnuntaiaamuna Mummo ja Vaari kaarsivat pihaan meidän kesärenkaat muassaan... Voitte vain kuvitella kuinka ikionnellisia tytöt oli kun oli koko ajan tekemistä.

     Nyt sitten tuo serkkutyttö on sairaalassa nesteytyksessä oksennustaudin takia. Luultavasti pääsevät tänään kotiin. Minä olen kauhulla odotellut että millon meillä alkaa tytöt oireilla. Oosalla on ollut nyt muutaman päivän vatsa ihan sekaisin, mutta syö siis kutakuinkin normaalisti ja juo niin en osaa olla niin kovin huolissani.

     Odottelemme innokkaina kissanpentuja. Naapurin Liisa on selvästikin pieniin päin ja meidän Erkki on vahva isäehdokas. Tosin tässä kävi yksi musta kissaherrakin kurnaamassa, jotta saapa nähdä miten käy.