Tänään alkoi sitten työt. Kahdeksan tuntia on kävelty pitkin tehtaan saleja ja välillä ihmetelty. Tästä tietysti vähennettynä puolen tunnin ruokatunti ja kaksi vartin kahvitaukoa, lienevät lakisääteisiä. Ihmettelen että jalat ei ole kipeämmät, mutta kaipa sitä on kotonakin tullut sitten seisoskeltua aika lailla. Enkä kuulemma haissut kalalle, vaikka Pasi niin pessimistisesti jo ehti povata viikonloppuna. Ei tuo kalanjatkojalostus niin kovin kummoista hommaa ole, mutta työkaverit ainakin tuntuu olevan ihan mukavia ja tietäähän tuo muutaman roposen lisää perheemme talouteen. Siis ainakin vielä ihan positiivisin mielin.

   Perjantaina mennään tyttöjen kanssa tutustumaan päiväkotiin ja muutenkin pääsee sitten ens viikolla sitten kiinni siihen oikeaan rytmiin. Nyt on ollut isotäti täällä tyttöjen kanssa ja siksi oli tosi helppo aamulla lähteä ja jättää kolme pienintä nukkumaan. Oonan lähetin koulutaipaleelle ja sitten lähdin itsekin. Ens viikolla sitten toinen ääni kellossa, luulisin.

   On muuten aapiset muuttuneet sitten kahdeksankymmentäluvun!