Uupuneena töiden jälkeen, pakkasen jäädyttämiä tietä pitkin ajelin töistä kotiin. Silmissä kirveli välillä siihen malliin että oli melkein pakko pysähtyä. Liekö tyttöjen silmätulehdus tarttunut meikäläiselle kun niin oikeasta silmästä viilsi ja vetisteli. Epämukavaa ja vähän vaarallistakin ajella yhden silmän varassa iltahämärissä tuumin, enkä antanut periksi.

   Huomenna työkaveri on viimeistä päivää töissä... Se vähän ahrmittaa, kun niin hyvin, ainakin mun mielestä, tultiin juttuun. Saa nähdä tuleeko kutaan sen tilalle.

   Lapset tinkaa ruokaa??!! On se kumma kun mikään ei riitä. Ne on kuitenkin saaneet päivällä koulussa ja päiväkodilla lämmintä ruokaa ja kaikenmaailman välipalat ja kaikki! Mitäs minä, ruisleipää ja hedelmiä ja kaikenlisäksi jouduin vielä itte ne leivätkin laittamaan aamulla valmiiksi. Kuulemma kotonakin kuuluu syödä, joten kai se on pakko mennä sitten jotakin väsäämään.