Hengissä silti, vaikka kirjoittelut tänne on jääneetkin vähemmälle. Syksy on reilusti hanskassa, eilen vaihdettiin talvirenkaat autoon. Räntä, vähän lunta ja vettä on saatu, kaikki on onneksi sulaneet ja kuivuneet pois. Pihavalot laitettiin kellokytkimellä toimimaan, kun alkoi iltahämärät ja aamupimeät. Piti antaa tytöille taskulamppu aamulla koulumatkalle, kun näytti vielä niin kovin pimeältä.

   Just lääkäristä tulin, melkein terveen papereilla. Vielä puolen vuoden päästä seuranta, Keuhkokuvissa näkyi vielä jotakin pientä, joten pelataan varman päälle. Onneksi nyt sentään tiedetään mitä etsiä, jos jotakin oireita vielä tulee. Kyllähän sitä joka kolotuksesta ja nivelsärystä aina ajatelee että joko se taas alkaa.. Parempi toivoa kuitenkin parasta, kun pelätä pahinta. Kun ei se murehtiminen mitään kuitenkaan auta.

   Töissä on ollut nyt vähän hiljaisempaa, välillä on päässyt kotiin aiemmin mikä on tosi kivaa. Joulunalla kuitenkin ne päivät venyy taas järjettömiin mittasuhteisiin. Oosalla on korvatulehdus kahden viikon räkätaudin lopputuloksena, vaan heti nyt lääkekuurin saatua alkaa jo helpottaa kröhiminenkin. Nasunuhaa ei ole onneksi todettu vielä kellään.