Puoli viikkoa ollaan "lomailtu". Loistu toisten nurkissa ja ravattu edestakaisin entisten ja nykyistenkin tuttujen ja osin sukulaistenkin luona. Ei tietenkään kaikkien koska viikkokin olisi siihen rupeamaan liian lyhyt aika. Harmittaa vietävästi, oma kummityttökin jäi näkemättä... mutta ehkäpä sitten ensi kerralla. Huomenaamulla alkaa loputtoman tuntuinen kotimatka. Vaikka eihän kuusisataa kilometriä tarkoita kuin n. seitsemän tunnin automatkaa. Ja ainakin kymmentä pysähdystä, koska lapsia pissattaa aina eri aikaan. Se on kai joku fysiikan laki. Niin, ja Aada ei osaa pissata metsässä... siispä on aina etsittävä jokin huoltoasema tai vastaava. Positiivista on se että on jo näinkin kesä ja valoisaa aikaa riittää vaikka pidempäänkin ajeluun. Tietysti eväiden määrä on suoraan verrannollinen sen kanssa että kuika kauan tytöt jaksaa autossa istua vähänkin ihmismäisesti. Ja yleensä niitä eväitä ei siis ole riittävästi edes puoleksi matkaa.

   Täällä etelä-suomessa on ollut kyllä hienot ilmat verrattuna meidän suunnan viimeviikkoisiin +5 astetta ja vesisadetta. Meillä kun ei vielä edes koivuissa ollut lähtiessä lehtiä, ei edes hiirenkorvia. Toivessa on että tämän poissaolon aikana olis kesä ehtinyt siis pohjanmaallekin. Huomenna se nähdään..