Hurjan nopeasti tuntuu aika kuluvan, päivät lyhenee ja yölläkin alkaa jo oikeasti olla aika pimeä. Vielä ei ihan viitsi kuitenkaan kuistille laittaa lyhtyihin kynttilöitä, kuun vaihteessa on venetsialaiset että eiköhän siinä vaiheessa kuitenkin ala jo illallakin pimeä olla. Lupauduin tänään puolihuomaamattani olemaan töissä sen lauantain, joten mitään kovin kummoisia juhlallisuuksia ei meillä ainakaan järjestetä. Viime vuonna oli niin kuivaa, että rakettien ampuminen kiellettiin tulipalovaaran vuoksi, tänä vuonna ei ainakaan sitä tarvinne varoa!

   Aloitettiin töissä nurkkien siivous, säkki kaupalla kannoin vanhoja muoveja ja styroksin paloja takatilojen nurkista roskiin. Kaikenlaista kummaa romua pomo on vuosien saatossa saanutkin kerättyä, ja todellisuudessa pääsin vasta pintaa raapimaan. Alakerran varasto on niin täysi, että vapaata lattiatilaa on ehkä 1,5neliötä, kun varaston koko pinta-ala on tietääkseni kolmenkymmenen neliön hujakoilla. Siivoamista siis riittää vielä joksikin aikaa.

   Tytöt tuntuvat keksivän joka päivä uusia koiruuksia, Iina leikkasi saksilla Oonan rannekorun katki, sitten yhteistuumissa leikkelivät yhden värityskirjan sivuista puolet silpuksi Iinan huoneeseen. Oosa pistää suuhunsa lähes kaiken, yrittää purra toisia ja monesti onnistuukin siinä. Ilkeilee muutenkin, paukautti Aadaa junaradan osalla päähän kun toinen katseli rauhassa telkkaria. Iina välttelee kotihommia parhaansa mukaan, siivoamisen välttelyssä alkaa olla jo mestariainesta. Kaikken huolettomin tavaroistaan tuo eskari-prinsessa on aina ollut verrattuna muihin tyttöihin. Jos jonkun vaatteet lojuu lattialla niin 85% varmuudella ne on Iinan jäljiltä, kengistä puhumattakaan. Ja sitten kun jotakin pitäisi löytää, niin alkaa ulina, alahuuli väpättää ja kyyneleet valuu silmistä, kun -En mä tiiiiä missä ne on.......