Yöllä rämmin epäuskon suossa. Oosa oli tulikuuma ja kärttyinen. Taitaa käydä tämä tauti koko perheen lävitse. Iina ja Aada, jotka siis eilen makasivat koko päivän kuumeen kourissa ovat tänään täysin metelöintikykyisiä. Oosa taas on taantunut ihan sylivauvaksi. Onneksi tämä flunssa on nopeasti ohimenevää vaikka nostaakin tosi kovan kuumeen.

   Pääsin siis kuitenkin töihin, kiitos isotädille, jonka kävin aamusella noutamassa meille. Ja juuritulleen tiedon mukaan Oonalla on kuumetta 39, eli saa jäädä huomenna nukkumaan..  Töissä kuulin että työkaverini ei tulekaan enää ensiviikolla töihin. Siis kuulemma töitä ei ole. Mulle kukaan ei ole moista puhunut, joten en oikein tiedä että miten tähän asiaan pitäisi suhtautua. Epäilee itse että tässä on enemmänkin kyse henkilökemioista kun mistään muusta. Ärsyttää vähän, koska musta tuo melkeinkaima on ollut tosi mukava tyyppi ja tehnyt töitä siinä missä minäkin. Millä ihmeellä meidät voidaan laittaa eri viivoille seisomaan? Pitäisi kaiketi olla ihan tyytyväinen siihen että itsellä on töitä. Vähän vain vaikealta tuntuu.

   Varmuuden vuoksi lienee paras ruveta katselemaan uusia työmahdollisuuksia, kun melkeinkaimalle oli siis eilen(keskiviikkona) sanottu että perjantaina loppuu...