Vauhdikkaan viikonlopun jäljiltä olo on vieläkin tokkurainen.Perjantaina 55 ja lauantaina 50. Juhlintaa ja voileipäkakkuja. Yritän nukkua ja rentoutua mutta vuorokaudesta tuntuu tunnit loppuvan kesken. Eikä tilannetta tietenkään helpoita se että torstaina on Iinan kaverisynttärit. Huomenna on siis pakko suoraan töistä sännätä kauppaan, ja illalla vielä päiväkodin vanhempainiltaan. Tässä ihmettelen että missä välissä täytän täytekakun ja siivoilen. Torstaina seiskaksi töihin, jotta ehtii kotiin ajoissa kakkua koristelemaan. Voi olla että ei tule mitään mestariluokan luomusta. Kaikenlisäksi Iina haluaa nakkeja ja viinirypäleitä coctail-tikkuihin. Että nekin pitää ehtiä koota jossain vaiheessa.

   Kaiken tämän kaaoksen keskellä on raastavaa katsella sohvalla makaavaa sairaslomailevaa miestä. Kämmenenluu murtui kun nyrkkeilysäkkiä löi ilman hanskaa.. On se kumma että ne ei milloinkaan tunnu oppivan. Kaveriltaan repesi nivelet samassa hommassa kymmenisen vuotta taaksepäin, mutta täytyyhän sitä tietenkin kokeilla. Nyt on sitten niin avutonta että. Makkarapakettia ei saa auki, ja syödäkin täytyy vasemmalla kädellä ja voitte vain uskoa että sitä ruokaa on rinnuksilla enemmän kuin tytöillä yhteensä!

   Naapurinpoikakin on päässyt ajokortin rasitteista joksikin aikaa. Päräytti kasitiellä peltipoliisiin "vain 39km/h" ylinopeutta. Veivät sitten kortin ja epäilen että ei saa sitä ihan heti takaisin, kun ehti vasta vajaan vuoden ajella. Täytyy vain toivoa että oppisi jotakin.