Olis niin paljon sanottavaa ja loppujen lopuksi aika vähän asiasisältöä siinä sanottavassa. Kuitenkin olen ajatellut monia ystäviä viime aikoina, hyvissä mielin lähinnä. Tympii asua niin kaukana kaikista, vaikka ihan oma ratkaisuhan tämä oli tänne muuttaa ja koko perheen kesken se päätös silloin  tehtiin. Tosin tytöt oli vielä niin pieniä että ei niillä mitään sanavaltaa ollut. Hyvä kun kykenivät ymmärtämään mitä muuttaminen ylipäätänsä tarkoitti. Nyt välillä harmittaa kun en jaksa puhelimessa jutella, se ei millään tavalla korvaa ystävien näkemistä ja niiden kanssa olemista. Sellainen mitä teille nykyään kuuluu-jutustelu on aika yhdentekevää. Halu muuttaa takaisin etelä-suomeen nostaa päätään yhä useammin, vaikka kaikki täällä on ihan hyvin.

   Keskusteltiin tuossa hetki sitten isolla äänellä Pasin kanssa. Tai  se taisi olla mun mesoamistani. Lähinnä luottamuksesta, rahankäytöstä ja elämästä yleensä. Viimeiset pari kuukautta olen enenevissä määrin kaivannut omaa aikaa. Siis aikaa olla yksin ja tehdä vain niitä juttuja mitä oikeasti haluan tehdä. Edes nyt sairastaessani en saanut olla kipeä, vaan piti siinä samalla hoitaa kahta oksennustautista ja sen rumban ohella vielä tehdä ruokaa, siivota ja pyykätä. Sitten kun huomautin tästä miehelle, niin tämä ei ymmärrä että miten voin väittää hänen elämänsä olevan helpompaa kuin mun??!!  Voitte uskoa että kiehahti aika lailla yli! Eikä sekään hirveästi lohduta vaikka aikuisemmat sanovat, että kymmenen vuoden päästä kaipaat sitä aikaa kun tytöt oli pieniä. Tällä hetkellä siihen on niin vaikea uskoa, vaikka kaiketi sekin päivä joskus koittaa.

   Oosa vietti maanantaina 2-v. synttäreitä. Tosin juhlinta oli olematonta, mitä nyt päiväkodissa muistivat ponnereilla ja pinneillä. Tänään syödään iltapalaksi kinuskikakkua.

   Kirkonkylällä käydään tiivistä ja mielipiteitä herättävää koulukeskustelua. Jostain olivat nostaneet yhtenäiskouluajatuksen esille. Eli nyt suunnittelevat laittavansa eskarit ja ysiluokkalaiset samalle pihalle keskenään leikkimään. Ja sen pitäisi kasvattaa lapset suvaitsevaisiksi ja fiksuiksi ja ties miksi muuksi. En tahdo ymmärtää että mihin se vanhemmista ja kodeista lähtevä kasvatus on matkalla unohtunut?! Tästä aiheesta voisin jatkaa niin kauan että tässä menis koko ilta. Mun mielestä väännetään nyt vain niin vääristä lähtökohdista asioita. Iso koulu (ja sivukylien koulujen lakkauttaminen) on ennenkaikkea raha-asia. Sitä ei kai kukaan voi kiistää.