Ei siis pingoiteta tekemättömistä töistä. Ei ne tekemällä loppuun pääse.

    Kiitos Mirkku kommentistasi!! Ja samalla selvisi että tuo mun uusi ja hieno laskin ei toimikaan... Täytyy paneutua sen ongelmaan myöhemmin, kun nyt ei taida jaksaa..

   Sen verran olen tänään saanut aikaiseksi että aloitin ennen seitsemää siivoamaan(!!!??). Oona meni siis aikaiseen kouluun, eli kahdeksaksi ja se tarkoittaa ylösnousua heti kuuden jälkeen meikäläiselle. No, ajattelin että kerrankin kun saa rauhassa siivota (muut tytöt vielä nukkuivat) niin ehdin siivota yläkerran ja puoli alakertaakin ennenkuin Iina vähän ennen yhdeksää kömpi olohuoneeseen. Niin, tiedoksenne kaksi keskimäistä lasta nukkui meidän sängyssä puoli yötä ja siksi siis sain siivottua yläkerran niin helposti. Sehän on tyttärien valtakuntaa noin yleensä. Se hyvä puoli tuossa yksin siivoamisessa oli että sai tehtyä pientä tavarainventaariota ja nakottua kaikenlaista epämääräistä pikkusälää roskiin, eikä kukaan valittanut että  -Eiiiiiiiii sitä, se on tärkee juttu! 

   Siivousrupeaman jälkeen päättelin mattoja. Se se on tosi tylsää hommaa ja kaikenlisäksi saa vielä sormetkin rakoille. Eilen siis otin kangaspuiden tukin tyhjäksi ja nyt neljä ihkauutta omaa ja yksi "naapurin" odottaa puhtaita lattioita. Ja tietenkin sormet syhyää kutomaan uusia kun näistä just valmistuneista tuli ainakin kymmen uutta ideaa ja väriyhdistelmää.

   Nyt sitten siirryn neulomaan ponchoa, kun toisen keskeneräisen neuleen langat loppui, vähän niinkuin kesken. Se saa jäädä odottamaan kun teen näistä vanhoista, jo ennen joulua ostetuista langoista, palmikkoponchon. Ihan mökkeilykautta ajatellen näin jo itseni se yllä mökin laiturille istumaan lokkien kirkuessa oranssinpunaisen ilta-auringon laskiessa mereen. Juu... Menipä herkäksi.