Nolottaa myöntää mutta onnistuin tappamaan HIIVAN. Simasta. Kannattaa siis ihan oikeasti uskoa että sitä ei passaa kättä lämpimämpään nesteeseen viskoa. Ja nyt sitten puhutaan siitä kaupan kylmätiskistä ostettavasta palahiivasta. Yli kymmenen vuotta olen simaa väsännyt ja nyt sitten ei käynyt. Onneksi illalla anopin kanssa diagnosoitiin tämä moka ja laitettiin yhteistuumin hiivat uusiksi. Ja kumma kyllä aamulla jo kupli ja tuoksui ihan sille mille pitikin. Pitää vielä muistaa se pullottaa illemmalla.

   Oosa istuskelee jo jotenkuten. Seisominen tuntuu miellyttävän enemmän. Ja sujuvasti onnistuu lattialla pakittaminen. Ensimmäinen näistä meidän jälkeläisistä joka osaa liikkua edes jotenkuten mahallaan että kaipa tässä pitää olla tyytyväinen. Nyt neitiä vaivaa nuha. Nenä on välillä niin tukossa että ei voi peukkua syödä ja silloin tietysti harmittaa. Muuten on kyllä sellainen Hangon-keksi että ei paremmasta väliä. Siis kiltti ja nauravainen kysykää vaikka keneltä!

   Hautajaiset on sitten sunnuntaina. Toisaalta on ihan mukavaa nähdä sukulaisia, mutta tapaamisen syy voisi tietysti olla miellyttävämpikin. Pasin siskot perheineen on tulossa (kai) meille yöpymään, joten menoa riittää kun serkukset kohtaavat jälleen. Ikähaarukka on siis 7-0v. ja lukumäärä 8 lasta, 1 kissa ja 1 koira. Onneksi meillä on kohtalaisen iso talo ja piha.