Meillä vallitsee uskomaton rauha ja hiljaisuus. Nuorimmainen nukkuu päiväuniaan Pasin kanssa. Oona, Iina ja Aada hiippailivat naapuriin jokunen hetki sitten. Muuttoa valmisteleva, eilen pikkoujouluja viettänyt, naapurintäti on varmasti tyytyväinen. Tytöillä on tietenkin oma lehmä ojassa, koska kärttävät siellä jos jonkinnäköistä rompetta joka saattaisi ilman heidän väliintuloaan joutua vaikka roskiin. Meidän ulko-ovestamme onkin viimepäivinä tullut sisälle jos jonkinnäköistä tavaraa. Lapset, posket aivan innosta punaisina, kertovat saamistaan jutuista ja minä haron kohta harmaaksi käyvää päätäni.

   Isotäti on ollut kyläilemässä Pasin siskon luona ja tarkoitus olisi hakea hänet junalta illansuussa. Ajattelin samalla käydä vähän kaupoissa pyörimässä. Epäilen että koko komppanja on lähdössä mukaan, joten täytyy tyytyä lähinnä silmäilemään tavaroita.

   Töissä on ollut tähänasti mukavaa. Totuttelua puolin ja toisin. Joitakin muutosehdotuksia on jo kehkeytynyt mieleeni, mutta en uskalla niitä vielä mennä ehdottelemaan. Kukka-autossa pääsin käymään perjantaina, mutta pettymyksekseni siellä ei enää ollut juuri mitään. Kukka valikoima on muutenkin mielestäni aika suppea tuolla meidän kaupassa, ruusua lähinnä. Ehkäpä tähänkin tulee ajan saatossa muutos.. Se jää nähtäväksi.

  Nii, ja jos en vielä ole muistanut mainita, niin musta on tulossa täti-ihminen. Taina ja Erkki odottavat perheenlisäystä loppukeväälle. Melkein voin muistaa sen miltä tuntui ensimmäistä odotella, kaikki oli niin kovin jännittävää ja outoa. Parasta tässä kuitenkin on se että pääsen sujuvasti eroon nurkkiin kertyneestä vauvakrääsästä. Meille kun EI ole enää tulossa (KOP KOP KOP!!!!).