Onko sellaisia kesiä kuin lapsuudessa oli enää koskaan? Epäilen vahvasti että muistoista on karsiutuneet ne sateiset ja kurjat päivät jolloin ei ollut mitään tekemistä. Jäljelle jäi siis vain ne mukavat päivät jolloin oltiin uimassa, syötiin lämpimiä mansikoita ja jäätelöä, leikittiin kissanpentujen kanssa ja muuten vain lorvittiin. Kaiket päivät. Ne oli hyviä aikoja. Tämä ikääntyminen näyttää vain pilaavan kaiken. Ei voi enää tuijottaa omaan napaan ihan samalla tavalla kuin ennenmuinoin. Ei kyllä välttämättä ihan huonokaan asia.

   Sitä työpaikkaa olen katsastellut. Vanhempainloma vetelee viimeisiään, keskiviikkona on viimeinen päivä tätä lystiä. Sitten tipun kodinhoidontuelle ja se on huimat 364e verojen jälkeen... Että sillai. Ette varmaankaan enää ihmettele että miksi olen töitä etsimässä. Soitin kenkäkauppaan ja sovittiin että käyn siellä ens viikolla näyttäytymässä. Niillä oli kymmenkunta kiinnostunutta joten en odota kovinkaan suuria. Kukkakauppatyö kiinnostais vieläkin vaikka siinä onkin surkeat lomanäkymät. Siis kaikki pyhät sun muut saa painaa töitä, mutta kun olen käsityöläissukua niin kummasti veri vetää sinne suuntaan. Onneksi nämä siskon häät vähän helpottaa tätä suurinta poltetta. Lupasin siis hoitaa kaikki kukkahommelit sinne. Suunnitelmat on suuret, sen voin sanoa. Toivottavasti toteutus onnistuu yhtä hyvin.

   Oosa toipuu korvatulehduksestaan mallikkaasti. Aada oli yökylässä isotädillä toissayön ihan yksinään. Arveltiin kyllä että sen saisi käydä alkuillasta hakemassa kotiin, mutta eipäs tarvinnutkaan. Aika iso tyttö siis Aadakin jo. Oli outoa kun se ei aamulla ollutkaan meidän sängyssä tuhisemassa, vaan siihen on kai tottuminen.