Töistä soittivat illalla, kesken pullanleivontasession, että pidä vielä perjantai vapaata ja tule sitten lauantaiaamuna aikaisin. Joten täällä sitä nautitaan ja tehdään niitä rästiin jääneitä hommia ja vähän tonttuillaankin. Kunhan saan tuon esikoisen koulutielle. Pienemmät meni kahdeksaksi päiväkodille syömään aamupalaa. Oosa heräsi joskus viiden jälkeen, eikä antanut munkaan sitten enää nukkua, vaan potki, repi hiuksista ja kuolas mun päälle minkä kaikelta muulta vääntelyltään ja mölinöinniltään ehti. Ei mikään unelma-aamu.

   Eilisen päivän saldo oli kuivakakkuja(pätkis-, daim-, minttukrokantti- ja luumukakut) joista muutamaa useampikin kappale. Toscapullia ja joulutorttuja. Ja muutama joulupiparikin Iinan avustamana ja uusilla muoteilla veistettynä. Ihme kyllä ei palanut, vaikka yleensä aina se viimeinen pelti unohtuu. Se on niinkuin sellainen kirjoittamaton laki kun meikäläinen on keittiössä. Ja jonkinmoinen jouluihme oli myös se että kaikki kaakut irtosivat mukisematta vuoistaan!

   Pikkuleipuri oli hyvin avulias, lupasi syödä kaiken ylijäämätaikinan.