Papan hautajaiset oli eilen. Olo on vieläkin uupunut kaiken sen hälinän ja hösäämisen takia. Nyt onkin uskomatonta kun Oona on eskarissa, Iina kerhossa ja Aada lähti just Mummun mukana kyläilykierrokselle. Laitoin Oosan sänkyyn ekoille päiväunille ja nyt yritän vain olla tekemättä mitään. Se on sinäänsä vaikeaa kun koko talo on aikamoisen kaaoksen valtaama ja pyykkikorin sisältö tuntuu vyöryvän käytävälle. Jotain on kuitenkin pakko tehdä, koska huono omatunto vaivaa viimeistään iltapäivällä jos vain lorvailen. Tosin on ihan super mukavaa kun talo on hetken hiljainen ja kukaan ei ole vaatimassa mitään.

   Hautajaiset meni ihan perinteisen kaavan mukaan, tosin venyivät illankin puolelle. Oltiin lopulta joskus kahdeksan maissa kotona, vaikka kotimatka kesti siis 15minuttia. Tytöt käyttäytyivät tosi hienosti, osaavat onneksi olla sillä tavalla vieraskoreita. Muistotilaisuus kesti monta tuntia ja pelastuksen tarjosikin siellä Pasin serkun miehen tuoma kannettava tietokone ja lasten dvd-elokuva. Siellä takahuoneessa lapset istuivat vieri vieressä ja tuijottivat Elmeriä parhaisiinsa pukeutuneina, aika suloista.

   Nyt on pakko nauttia tästä rauhasta ja hiljaisuudesta.