Jumituin illalla katsomaan elokuvaa telkkarista vaikka elimistö yritti kyllä viestittää että nyt pää tyynyyn. En sitten kuunnellut vain katsoin elokuvan loppuun, yhden jälkeen hiippailin sänkyyn. Oosa päätti herättää mut aamulla 5.42. Ei naurattanut. Yritin vaikka mitä, mutta lopulta ei auttanut muu kuin nousta ylös. Oosa on näet oppinut kiipeämään nuo muutamat portaat jotka meidän makuuhuoneesta on noustava että pääsee muun alakerran kanssa samalle tasolle eikä sitä voi siis laittaa sinne lattialle tutkimusretkelle koska se yrittää heti karata.

   Kummisetä tyttöystävineen lähti eilenillalla. Oli taas jännää seurata yli kolmekymppisten lapsettomien elämää. En vaihtaisi jos voisi. Viikon voisin kokeilla, mutta luultavasti en osaisi olla. Siis ajatus siitä että ei tarvitse huolehtia kuin itsestään... Herkullista ajatusleikkiä. Niin.. ja aatelkaas sitä (tämä koskee siis vain niitä joilla on pitkä parisuhde takana), että pitäisi tutustua siihen toiseen ihmiseen. Olla sen kanssa vaikka ei tiedä että mitä mieltä se on asioista ilman että kysyy. Tuntuu aika hankalalta, mutta ehkä siihenkin tottuu kun enemmän tekee, kuten tässä kyseisessä tapauksessa. Kukin tyylillään.

   Tytöt odottelee Mummoa ja Vaaria.