Olen vallan unohtanut kertoa kuinka Pasin käsi on parantunut. Tai siis miten se ei ole parantunut. Maanantaina mies vietti puoli päivää sairaalassa odottaen että mikä on tuomio. Sairaalan omat lääkärit olisivat leikanneet sen kätösen heti aamulla, mutta kysyivät kuitenkin paikalla olleelta Oululaiselta ortopediltä konsultaatiota... Tuopa totesi että aivan väärin hoidettu tähän asti ja siksi ei siis vielä ole luutunut vaan melkeinpä päinvastoin. Sairausloma siis jatkuu, vaikka miehessä ei noin päälisinpuolin mitään näkyvää vikaa olekaan. Ellei sitten lasketa tuota keskivartaloon muodostunutta pahkuraa, joka ei enää muistuta jalkapalloa, enemmänkin sellaista löysähköä terapiapalloa.. Henkilökohtaisesti en tunne minkäänlaista tarvetta sitä taputella kun tuota omaakin on tullut jonkin aikaa kerättyä.  Onneksi mun palloni on vain pienempi ja tasaisemmin levinnyt.

   Niin, tyttöret ovat osallistuneet hiihtokilpailuihin, Iina ja Aada hiihtivät puoli kilometriä samassa sarjassa. Iina tuli viidenneksi ja Aada kuudenneksi. Oona hiihti kilometrin, jäi isoon ylämäkeen jumiin kymmeneksi minuutiksi, ja tuli seitsemänneksi. Ei ollut kuitenkaan viimeinen, koska epäselvien reittimerkintöjen vuoksi neljä hiihtäjää oli oikaissut, ja tulivat sarjansa viimeisiksi.. Ei meidän lapsista mitään Marja-Liisoja tule, mutta intoa tuntuu olevan. Oona meni koulutaksista suoraan hiihtelemään siihen lumimyräkkään. Vaikka kovin yritin ehdotella sisällä pysymistä, kun ei kissakaan suostunut lähtemään kierrokselleen.