Sain eilen väsättyä terassille toisen postumistien. Siis aukko siinä kohtaa kaiteessa on ollut jo kaksi vuotta, eli siitä asti kun se terassi valmistui. Viime kesänä tein portaat postilaatikolle suuntaavaan aukkoon ja nyt sitten lopultakin siihen kasvimaan ja pyykkinarun suuntaan tuli sellainen liuska. Saapa sitten joskus rattaatkin terassille helpommin. No, tytöt heti tietysti keksivät että siinä voi oivasti laskea mäkeä...
   Ja hommahan sujui niin, että puoli päivää mittailin ja sovitin, sirkkelöin ja taas mittailin. Etsin porakoneet ja ruuvikärjet ja kuinkas ollakaan kaikki isommat ruuvit oli jossakin hukkapiilossa, tietysti isännän jäljiltä! No, yritin soittaa hälle, mutta sehän nyt oli jo sanomattakin selvää että ei se mitään mistään ruuveista tiennyt. Yritti ehdottaa jotakin täkkipulteilla kiinnittämisestä, mutta ei osannut sitten sanoa että missä niitäkään olisi.
   Siirryin sitten ruuanlaittopuuhiin ts. grillin lämmitykseen (toimii kaasulla, joten siinä ei kauaa nokka tuhise). Syötiin, isäntä vetäytyi päiväunilleen ja eikös kohta ole vieraita pihassa. Pasin eno ja vaimonsa tulivat katsomaan autoa ja kaffelle pikaisesti. Vieraiden poistuttua Pasi tuttuun tyyliin sohvalle vaakatasoon. Minä parkkeerasin nojatuoliin ja kyselin että mihin asti olis rautakauppa auki ja sensellaista.. Aikani siinä jaksoin piilojankuttaa ja eikös isäntä tajunnut lähteä rautakaupaan.
   Lopulta sain siis niitä ruuveja oikein kahta mallia ja tietysti vielä apulaisenkin kiinnityspuuhiin. Pasi totesi jälkeenpäin että eikös ole hyvä kun hän on hankkinut kaikenlaisia työkaluja ja -koneita että on helppoa tehdä kaikenlaisia "pikkujuttuja". Vähän hymyilin ja aattelin että kumpikohan meilläkin niitä vehkeitä on enempi käytellyt.. Mutta en siis ääneen sanonut mitään!
   Näin meillä.