Sain eilen väsättyä terassille toisen postumistien. Siis
aukko siinä kohtaa kaiteessa on ollut jo kaksi vuotta, eli siitä asti
kun se terassi valmistui. Viime kesänä tein portaat postilaatikolle
suuntaavaan aukkoon ja nyt sitten lopultakin siihen kasvimaan ja
pyykkinarun suuntaan tuli sellainen liuska. Saapa sitten joskus
rattaatkin terassille helpommin. No, tytöt heti tietysti keksivät että
siinä voi oivasti laskea mäkeä...
Ja hommahan sujui niin, että puoli päivää mittailin ja
sovitin, sirkkelöin ja taas mittailin. Etsin porakoneet ja ruuvikärjet
ja kuinkas ollakaan kaikki isommat ruuvit oli jossakin hukkapiilossa,
tietysti isännän jäljiltä! No, yritin soittaa hälle, mutta sehän nyt
oli jo sanomattakin selvää että ei se mitään mistään ruuveista tiennyt.
Yritti ehdottaa jotakin täkkipulteilla kiinnittämisestä, mutta ei
osannut sitten sanoa että missä niitäkään olisi.
Siirryin sitten ruuanlaittopuuhiin ts. grillin
lämmitykseen (toimii kaasulla, joten siinä ei kauaa nokka tuhise).
Syötiin, isäntä vetäytyi päiväunilleen ja eikös kohta ole vieraita
pihassa. Pasin eno ja vaimonsa tulivat katsomaan autoa ja kaffelle
pikaisesti. Vieraiden poistuttua Pasi tuttuun tyyliin sohvalle
vaakatasoon. Minä parkkeerasin nojatuoliin ja kyselin että mihin asti
olis rautakauppa auki ja sensellaista.. Aikani siinä jaksoin
piilojankuttaa ja eikös isäntä tajunnut lähteä rautakaupaan.
Lopulta sain siis niitä ruuveja oikein kahta mallia ja
tietysti vielä apulaisenkin kiinnityspuuhiin. Pasi totesi jälkeenpäin
että eikös ole hyvä kun hän on hankkinut kaikenlaisia työkaluja ja
-koneita että on helppoa tehdä kaikenlaisia "pikkujuttuja". Vähän
hymyilin ja aattelin että kumpikohan meilläkin niitä vehkeitä on enempi
käytellyt.. Mutta en siis ääneen sanonut mitään!
Näin meillä.
tiistai, 29. toukokuu 2007
Kommentit