Pitkästä aikaa sorvin ääreen, niin sanoakseni. Aada ja Iina muovailee keittiössä joten vähän jännittää että kuinkahan tässä oikein käy. Onneksi Erkki on ulkona niin säästyy ainakin se muovailuvahalta. Kissaherramme on muuten kovin sutjakassa kunnossa. Lienee jahdannut kaikkia lähiseudun narttuja ja siinä sivussa ei ole ehtinyt käydä ruokakupilla niin usein. Nykyään kuitenkin taas ehtii käydä kotona nukkumassa, joten taitaa olla siemenet tälle keväälle jo kylvetty.

   Kevät on aiheuttanut tuttuun tapaansa siivousvimman. Tosin olen yrittänyt vältellä sitä parhaani mukaan. Ikävästi vain on tuo yläkerran pitkä komero muistunut mieleen aika ajoin. Siellä on tyttöjen leluja yksi jätesäkillinen ja pari pahvilaatikkoa. Ne pitäisi käydä läpi ja miettiä kannattaako niitä enää säilytellä. Tästä kaikesta ylimääräisestä rojusta pitäisi yrittää päästä eroon. Tytöt taas haluaisivat säilyttää kaiken. Pasilta ei kannata edes kysyä, riittää kun käy autotallissa katomassa että kuka meillä oikein keräilee. Ja sitten tuo armas ukkoni kehtaa vielä väittää että MINÄ kerään autotalliin romua. Siis KUKA ne kaikki kierrätykseen tarkoitetut lehdetkin on sinne autotallinnurkkaan kasannut??

   Olen nautiskellut lämpimistä kevätilmoista kärräämällä Vaarin halkomia puita takapihalta puuliiteriin. Tytöistä ei juuri siinä hommassa ole ollut apua. Aada tykkäisi autella, mutta seisoo yleensä vain edessä. Iina ja etenkin Oona vain ajelevat polkupyörillä pitkin pihaa. Terassillakin on ensimmäiset kevätpäivänkahvit juotu viime sunnuntaina. Silloin huomasin ensimmäiset nokkosperhosetkin! Kaipa joutuu ruohonleikkurinterätkin kohta teroittamaan, kun näin kauniilla ilmoilla meitä hellitään. Vaan ei valiteta vain nautitaan kun voidaan. Pasi se maalailee vielä takatalvea ja kovia lumipyryjä. Hyi sentään!!