Olen alkanut epäillä että aivosoluni ovat salaperäisesti hävinneet jonnekin. Mikään ruudinkeksijä en tietääkseni ikinä ole ollut, mutta kuvittelen olleeni joskus järkevämpi. Tästä tyhmistymisestä (tylsistymisestä?) on kuitenkin viime aikoina ollut enemmänkin oireita. Joskin välillä epäilen että kaiken voi laittaa töissäkäymisen piikkiin. Siis nykyään kulutan kymmenen tuntia töissä, työmatkalla tai lasten vienti/hakumatkalla per arkipäivä. Aiemmin sain tuon ruhtinaallisen ajan käyttää kotihommiin ja satunnaisesti työhuoneessa nysväämiseen. Nyt en ole saanut työhuonetta edes siivottua. Eilen kävin etsimässä käsityölehdestä inspiraatiota enkä löytänyt. Kaikenkaikkiaan kaikenmoinen sosiaalinen elämä työn ulkopuolella on karsiutunut pois. Aamuisin mietin että pitäisi käydä siellä ja täällä kylässä ja illalla, kun lopultakin saan kammettua lapset autosta ulos näen silmissäni kaikki maailman värit kun tytöt alkaa pyytää sinne ja tänne leikkimään. -Tänään Äiti ei jaksa!

   Siinä sitten kohta viisivuotias ja kolmevuotias tapittaa äitiään silmät kiiltäen ja alaleuka väpättäen. -Mutta millon sitten Äiti?

   Ja jos sillä hetkellä sanoisi sen mitä mielessä käy... No, kyllä mä yritän tästä ryhdistäytyä. Oosakin sai terveen paperit korvakontrollissa. Lähete tosin odottaa, että jos vielä kerran tulee tulehdus niin päästään oikein spesialistin juttusille. Toivottavasti ei tule.