Jatkuvaa kitinää ja huutoa on ollut tämä aamupäivä pullollaan. Siis jokainen vuorotellen, ajattelin kohta liittyä joukkoon. Jospa se lopultakin aiheuttaisi hiljenemisreaktion. Onnellinen olkoon isäntä joka saa viitenä päivänä viikossa leputtaa korviaan tältä jatkuvalta ruikutukselta. Vaan eipä se taida osata sitä arvostaa.

   Iloiten katselin aamun säätiedotusta joka lupasi vähän lämpenevää viikonlopuksi. Tai ainakin sen jälkeen. Eiköhän olis jo aikakin. Mieli halajaa puutarhalle kukkaostoksille, mutta en viitsisi siis niitä taimia sängyn allakaan juhannukseen säilytellä. Tilauksessa on siis lämmintä, leutoa kevätsäätä. Kesäsääkin hväksytään jos se ei sisällä kaatosateita.

   Kurpitsantaimet ovat kasvaneet jo aikalailla. Kohta ne kai pitäisi siirtää isompaan purkkiin.. Tuo on ollut lähinnä Oonan 4H-projekti, vaikka väittääkin että sen velvollisuudet koskee vain yhtä (1) tainta. Mä en kyllä vieläkään tiedä että mitä siten tehdään jos niistä kaikista (=siis 12 tainta) tulee vaikka parikin kurpitsaa. Meillä ei edes kukaan syö kurpitsaa eikä Halloweenkurpitsoitakaan jaksa montaa vääntää kuistille mätänemään.  No, varautukaa ystävät ja sukulaiset: Syksyllä saattaa ovellanne odottaa keltainen jättiläinen.