Niin se Iinan hammastragedia meni jotakuinkin näin:

   Venetsialaisviikonloppu koitti, lauantaiaamuna meikäläinen lähti töihin, ja lapset jäivät nukkumaan. Ennen kymmentä olivat heräilleet ja aamuvillissä Iinan juokseminen raivostutti Oonaa ja tämä päätti lykätä jalkansa eteen. Iinahan tietysti kompastui, löi oikean polvensa ylähuuleen. Lopputuloksena kolme etuhammasta väähtyi taaksepäin, irtosi leukaluusta mutta jäi ikeneen kiinni. Huuto on tietysti ollut melkoinen ja veren ja syljen määrä, voitte vain kuvitella.

   Pasi ei tietenkään onnistunut saamaan mua kiinni, joten soitti naapurinpojalle, joka saattui olemaan armeijasta viikonloppulomalla. Poika lähti kyyditsemaan Pasia ja Iinaa sairaalaan ja tyttöystävänsä jäi muiden tyttöjen kanssa kotiin.

   Tässä välissä oli kuullut tapahtuneesta ja lähdin töistä kesken päivän kotiin. Ehdinkin kotosalle ennenkuin palasivat sairaalasta. Järkytykseni oli kyllä melkoinen kun tytön turvoksissa olevan huulen ja vinksallaan olevat hampaat ja sen verisen kuolan joka tytön suupielistä valui.. Olivat saaneet siellä sairaalassa vain yhden hampaan pois, koska ei kuulemma ollut oikeita välineitä puuduttaa ientä!!!  Iina oli kyllä tosi reipas, vähän nälkäinen ja puhui tosi epäselvästi. Venetsialaistunnelmat olivat tipotiessään, illalla kävimme pihalla muutaman roomalaisen kynttilän poksauttamassa, mutta siihen se juhlinta jäi. Sunnuntaina onneksi Iina pystyi jo vähän syömään, vanukkaita ja sellaista helppoa ruokaa jota ei tarvinnut pureksia.

   Maanantaina puolilta päivin päästiin omalle tutulle hammaslääkärille, joka poisti vielä kaksi hammasta. Iina oli taaskin tosi reipas. Mun oli pakko laittaa Pasi sinne hammaslääkäriin, koska en olis itse voinut siellä mitään tehdä, kuin ehkä tihrustella tuskan kyyneleitä..

   Tehtiin sitten selväksi parhaamme mukaan kaikille omille ja muiden lapsille että toisia ei kamppailla edes leikillään!