Yritän kovasti olla erinomainen, äitinä, vaimona, tyttärenä, siskona, ystävänä,työntekijänä, siivoajana, keittäjänä... Tänä äitienpäivänä en ota siitä stressiä, sillä jos vanhat merkit paikkansa pitää olen ihan liikaa töissä, aivan liian vähän kotona ja yritän olla potematta kovin huonoa omaa tuntoa tästä jo nyt. Siis jos vaikutan välillä olevani jossakin maanpinnan ja avaruuden välisellä harmaalla alueella, luultavasti olen siellä juuri silloin, ainakin ajatuksissani. Lupaan palata maanpinnalle viimeistään sitten kun lääkäri käskee.

   Tätä erinomaisuuden tavoittelua pyrin parhaani mukaan vähentämään, siis luultavasti en saa tänäkään vuonna lähetettyä äitienpäiväkorttia, saati muutakaan tervehdystä. Ajatuksia on kyllä paljon siihen suuntaan, mutta se toteutus... Lapsille lupailin uimahallireissua, sitten kun äiti pääsee töistä ajoissa.. Miehelle lupasin pestä sen työhousut, sitten kun saan pyykkikoria vähän tyhjemmäksi... Töissä lupasin tehdä myyntiin "ylimääräisiä" kimppuja, ne vain loppuvat aina ennenkuin ehdin saada toista valmiiksi.

   Tänään lupaan itselleni käydä rauhassa suihkussa. Lapset on siis jo nukkumassa. Sitten selailen uuden käsityölehden läpi, ennen nukkumaan menoa, iltapalaa napsiessa (edellyttää tietysti että on jotakin syötävää).

   Aamulla pitää viedä lapset aiemmin hoitoon, että saa isotädin kuljetettua junalle. Kaksi viikkoa pitäisi nyt sitten selvitä ilman varamummoa.