Yli kuukausi edellisestä kirjoituksesta, olen tosi pahoillani, jos jollakulla on ollut ikävä. Tämä joulun läheneminen näkyy luonnollisesti työmäärässä, eikä asiaa tietenkään paranna se että ihmisiä poistuu keskuudestamme luonnollisista syistä johtuen ajankohtaan katsomatta. Eli ylitöitä on tehty tällä viikollakin jo ensviikonkin edestä. Yritän lohduttautua sillä, että se näkyy sitten palkassa, mutta ei se tietysti univelkaa poista. Kotihommia kun on tehtävä siitä huolimatta, että onko ollut töissä kahdeksan tai 12 tuntia. Yllättävän paljon on Pasi kuitenkin ollut avuksi. Hakenut tyttöjä hoidosta, vienyt ne hammaslääkäriin, tehnyt ruokaa ja yhtenä iltana bongasin sen pesemästä keittiön lattiaa.. Pakko oli jättää auto hetkeksi pihalle ja käydä oikein sisällä katsomassa että mitä se touhuaa, kun ikkunasta niin kummalliselta näytti. Muistin kyllä kehua, mutta ei ole vielä sen jälkeen mopin varteen tarttunut.

   Mummo ja Vaari ovat tulossa meille tätä joulutohinaa helpottamaan. Mummo on leiponut laatikot ja paistanut kinkun, joten pääsen tästä joulun laittamisesta tosi paljon helpommalla. Odotan aattoiltapäivää ihan kamalasti, koska tiedän sitten että työputki on hetkeksi ohi ja saa muutaman päivän vain olla möllöttää. Lapset tietysti nauttivat jo huomenaamulla kun kukaan ei niitä väkisin herätä kouluun ja tarhaan. Kunpa vain sais itsekin nukkua...