Kotiuduimme muutama tunti sitten. Auto on jo tyhjennetty ja suurin osa kasseistakin purettu. Nuorimmainen on nukkumassa, mutta näitä muita keskenkasvuisia ei tunnu yhtään edes väsyttävän. Meno on sen mukaista että ollaan kuusisataa kilometriä autossa istuttu. Voitte varmaankin kuvitella.

   Siskokullan vauva oli suloinen, niinkuin vauvat yleensäkin. Tämä oli kyllä perinyt jotakin äitinsä ulkonäöstään ja isänsä nenän. Ensimmäisen kerran tunsin varsinaista kiintymystä jonkun muun vauvaan, se oli vähän hassua. Siis onhan meillä muitakin pieniä sukulaislapsia, mutta jotenkin tämä elli ui suoraan sydämeen... No, onhan mulla tämä tädin oikeus tuntea näin!

   Mummo ja vaari olivat tapojensa mukaan touhukkaita. Vähän hävetti oma laiskuus ja aikaansaamattomuus. Aikaa on vain aina niin kovin vähän, tai ainakin se siltä tuntuu. Ehkä sitten ensi kesänä, kun kesälomatkin kertyy osallistun enemmän.

   Sauna on lämpenemässä. Pitää nauttia vielä viimeisistä vapaista tunneista. Aamulla töihin, heti tk:n ruumishuoneelle. Elämä ei ole leikkiä, yrittäkäämme silti nauttia niin monesta hetkestä kun kykenemme!